muuttolinnut, rantahiekkaa, (feat. Pariisin Kevät)

Ku isä kuolee itsenäisyyspäivänä Siin ois mahiksii, vaikka mihin symbooliikkaa Koita olla jotain omaa Ai niin sä kelasit vai? Kuinka somaa Passiivisen isän pojast tuli pastissi Passee passais lukea sen passiski Sitä oppii arvostamaan kliseitä Vast ku löytää niistä itsensä Se ei ollu sellasta Kuin oisin odottanu Vaan oli hiljasta Niin tavallisen hiljasta Ja mun mielessä Muuttolinnut, rantahiekkaa Joki virtaa Niin tavallisen hiljasta Suussa tuhkaa Tavuista puhtaa Kaiken rajoittavan esteettisen hukkaa Kuolemasta on helppo puhuu sillon kun se on kaukana Mut sit ku se on huoneessa, alkaa sanojaki haudata Miten sanoo mitään lohduttavaa Ilman et se ois kornia ja holhoavaa? Kuolleita sanoja, itseä halaavia Ei mikään runoilu oo tarpeeks banaalia Sä maalasit sun isän kuoleman Mä tein laulun Kumpiki puhuu niin vähän kun osaa Ei tuu olee mitään lopullist ja osuvaa Ku kaikki loppuu ja mikään ei lopukaan Se ei ollu sellasta Kuin oisin odottanu Vaan oli hiljasta Niin tavallisen hiljasta Ja mun mielessä Muuttolinnut, rantahiekkaa Joki virtaa Niin tavallisen hiljasta Niin tavallisen hiljasta (hiljasta, hiljasta) Niin tavallisen hiljasta Muuttolinnut, rantahiekkaa Joki virtaa Kevyttä multaa Muuttolinnut, rantahiekkaa Joki virtaa Kevyttä multaa