Kavereita, Hilma

Sä oot kaikki ja enemmän Tulin maihin tuolta mereltä Ja takaa luotojen näin oot kaikki ulkoa ja sisältäpäin Mä uin koiraa minkä ennätän Että saisin voimaa ja lauseeni lentämään Nää minun lauseet sun luoksesi lentämään Ja mä tulisin käymään mukanani kuplivaa Ellen ois jo täynnä kaikkee tätä juhlittavaa Nyt puhun suoraan enkä mutkien kaa Ollaanko kavereita, Hilma? Ihan vaan kavereita ilman Ilman että aletaan rakkautta vannomaan Ku mä oon koittanu sitä ei se pue mua ollenkaan Mä näytän sulle mun jäljet Ne joista muille puhun mä en Teen sen tällee, mä huidon suuntaa huhuillen Mut enhän suinkaan oo mä suruinen Kun oon kasvanu keskellä enkelten Sieltä tuonne eteen outojen kaltaises luonteen On ne joille oppis sanomaan en Ja nyt kun sulle koitin sanoa sen Tein sen kömpelön virheen Kävin viereesi nukkumaan yks ja kaks Ja sait mut huuliisi hukkumaan Sä etkö kuule nyt kun sanon mä en Sä etkö kuule kun mä sulle koitan sanoa sen Ollaan kavereita, Hilma? Ihan vaan kavereita ilman Ilman että aletaan rakkautta vannomaan Ku mä oon koittanu sitä ei se pue mua ollenkaan Ollaanko kavereita, Hilma? Ihan vaan kavereita ilman Ilman että aletaan toisiimme liimautumaan Ku mä oon koittanu sitä ei se pue mua ollenkaan