Veikko Nieminen

Linja-autoasemalla Istun baarin seinustalla Pienen kahvin aamupalakseni juon Eilen kävin kassalla Tänään iltakaljalla Apaattisen katseeni mä luon Katson ohikulkevia Räntäsateen kastamia Erilaisia aamuilmeitä kansalaisien Kahvikuppi lämmittää Vain hetkiseksi lämpö jää Ulos tahtois mennä millään minä en Mä olen Veikko Nieminen Kaksikymmenvuotinen Mä kuljen niinkuin lapsonen Etsien ja kysellen Kuljen ilman ohjelmaa Työtä omaa maailmaa Mä miksi olen ihminen Ja miksi on tää maa Aamulehti kertoo samaa Etusivut täynnä kamaa Super-hyper-maksi-marketin Tin tin rin tin tin Sama minkä jutun tavaa Jos jonkinlaista löytyy lamaa Keplotella täytyy jotenkin Olen ilman asuntoa Tyttöä sen kainaloa Johon saisin joskus painaa pienen pojan pään Vaihdan vähän asentoa Pelkään ulos komentoa Tilannetta miettimään mä jään Olen Veikko Nieminen Kaksikymmenvuotinen Ja kuljen niinkuin lapsonen Etsien ja kysellen Mä kuljen ilman ohjelmaa Työtä omaa maailmaa Mä miksi olen ihminen Ja miksi on tää maa Olen Veikko Nieminen Sisälläni tuntien Lämmön suvituulien Pohjan sekä pakkasen Tätä maata rakastaa Tahdon sekä maailmaa Se tahtoo tänään olla vaan Niin hiton vaikeaa Olen Veikko Nieminen Kaksikymmenvuotinen