Kuolleet Lehdet

Kun saapuu syys, niin lehdet puiston Se hehkumaan saa loistoaan Kuin ikävyys mi' kauniin muiston Voi synnyttää vaik suru jää Hetken lehdet nuo vielä hehkuu On loisto tuo jo viimeinen Ovat muistojemme lehdet kuolleet Ne mennessään vie tuulonen Toivoisin sinunkin muistelevan Päiviä kesämme kaunehimman Aurinko hymyili suloisemmin Rinnallas armahin, kun astelin Kauan tuo kesämme kestänyt ei Pois halla sen kukkaset vei Kesästä jäljelle jäi muisto vain Polttava kaipuu nyt on rinnassain Ken muistoja mielessään kantaa Paljon hän voi omistaa Ei niitä voi toiselle antaa Ne syömmeen kätkeä saa Hetken lehdet nuo vielä hehkuu On loisto tuo jo viimeinen Ovat muistojemme lehdet kuolleet Ne mennessään vie tuulonen