Kaunissaari

Kaunissaareen johtaa väylä karikkoinen Ehkä joskus vielä sinne löytää voinen Vaikka olinkin mä melkein palleroinen Kun mä kerran sieltä lähdin kulkemaan Silloin hyvästit kun saarelleni heitin Reippaan hymyn taakse kyyneleeni peitin Voinko koskaan enää kotiin löytää reitin? Aivan varmaan, sen mä muistan ainiaan Kaunissaari kaivaten sua aina muistelen Milloin saan mä sulta suukon suolaisen? Siellä kuinka pitkälle vain katse kantaa Näkyy merta vaan, ja sitten taivaanrantaa Nyt jo arvon sille osaisin mä antaa Koska kulkeissani näin jo muutakin Nähdä sain mä kivikaupungit nuo suuret Niiden asuttajat, joilta puuttuu juuret Kuullut olen kaikki kirot, katkeruudet Siksi saarelleni kaipaan takaisin Kaunissaari kaivaten sua aina muistelen Milloin saan mä sulta suukon suolaisen? Olen kyllästynyt kivikyliin aivan Ne on tienoita vain surun sekä vaivan Heti kunhan näen lähtövalmiin laivan Kotisaarelleni palaan takaisin Kaunissaari kaivaten sua aina muistelen Milloin saan mä sulta suukon suolaisen?