Hiljaiset Rauniot

Voisimme olla jossakin aivan muualla Luomassa uusia uurteita Koviksi poljettuihin maailmoihin Työnsimme unohtumaan henkiemme häpeän Jolta pyrimme välttymään Kasvoimme mitättömään muistojemme hämärään Jossa kuljimme etsien itsellemme suojaa Kaipaan Kauemmas kuin suostun myöntämään Voisimme kadota jonnekin Etäämmälle näiltä pihoilta taivaltaa Aamujen odottamisesta Kerrankin nauttimaan Voisimme olla kuten Tarkoituksenamme tunsimme alkujaankin olevan Voisimme hiljentyä kuulemaan Itsemme puolia, joita aina keskityimme tukahduttamaan Liian usein häpeä on Sulkemassa sillat Läsnä, kun teemme valinnat Jotka meidät määrittävät Hiljentyen, piiloutuen Painuu liekki turhaan Sillä niin kuin vannoo valan Avulla vieraan kielen sanan Ei sillä todellista merkitystä Ole kenellekään Kaipaan Kauemmas kuin suostun myöntämään Tai enää pystyn näkemään Heikommin loistamme jäljiltä jokaisen uuden kuun Kulkekoon onnemme irvikuvajaistemme kanssa yhä rinnakkain Jos ilta saapuu hautaamaan Vuosiemme vääryydet Haaveidemme hiljaisiin Raunioihin lepoon