Hiljaisuus ei kestä

Kun muisto on jo hautautunut Ja puheet puhtaudesta kiiltävät Täyttää saa maailma tyhjiön Kun kurjuus on jo huuhtoutunut Ja totuus ilman silminnäkijää Joutuin heittää ensimmäisen kiven Synnitön Kestää, kestää, kestää rauha oman aikansa Kun sovun maaperän kylvää eripuralla Niin kai on, että virheet on tehtävä itse Ja menneen oppi menee perille Luodin kanssa yhtä matkaa Hiljaisuus ei koskaan kestä kauaa yksin Hiljaisuus kutsuu jonkun itsensä rikkomaan Ikuisuus on vain lyhyt hetki Sukupolvi kahden välissä Yön mustuus vain muistin leski Valmiina uusiin naimisiin Kun hiljaisuus kutsuu luokseen Jonkun joka ei näe enää Lain ja mielivallan rajaa Hänen, hänen, hänen pian on kaikki valta Kun paha maan perii kansan kustannuksella Niin kai on, että virheet on tehtävä itse Ja menneen oppi menee perille luodin kanssa yhtä matkaa Jos silloinkaan Hiljaisuus ei koskaan kestä kauaa yksin Hiljaisuus kutsuu jonkun itsensä rikkomaan Ikuisuus on vain lyhyt hetki Sukupolvi kahden välissä Yön mustuus vain muistin leski Valmiina uusiin naimisiin Haluaisin uskoa Mut kaikki loppuu aikanaan Taivas sinertää (Haluaisin uskoa) Ei sitä mikään voisi pimentää (Mut kaikki loppuu aikanaan) Kun kauhunhuudot vaimenee, uutta vihaa kylvämme Kun uusi sivu käännetään, vanhat irti revimme Kun ylpeydessä kylvemme, pahuutemme kiistämme Ikävyydet hyvään piiloon, kuilun pohjaan heitetään Niiden luo ei tietä tehdä Muttei liioin sieltä pois Vaikka kaikki kaiut ovat poissa Hiljaisuus ei koskaan kestä