Ilta saapuu hiljaa huohahtaen
Valot syttyy taakse ikkunain
Ei jää pimeään muut kukaan yksinään
Valot pois yön varjot häivyttää
Vaan en mä niitä sytytäkkään en
Luulen tuskin niitä tarvitsen
Kun sinä niin olet valo kirkkahin
Sanoisin liikaakin se valaisee
Kaikki tahtoo tietää miksi jään
Asuntooni aivan pimeään
Varjot kietoutuu niihin tukehtuu
Mulle vaikka mitä tapahtuu
Vaan ne ei tiedä että valo voi
Säikyttää tän aran tunteen pois
Siis kahdestaan päätettiin ei milloinkaan
Valot käy meitä päin
Palamaan.
