Minne Paha Haudattiin

Sorahtaa laulu ja pakenee täältä, sen itkun kuulen Viiman meren aavain sanoiks muuttaneen Kirkot, temppelit sille rakensin Petin, kärsin, valhein itseltäni suojelin Oikeinko rakastin vai kuten lauluissa Korvaten herkkyyttä voimalla, tahdolla Hiljaisuutta kieleksi luulin Kaiken kuulin muka aina ihan sanomattakin Etsin suuntaa suunnatonta Ikuisuuden meren rantaan hiekan päälle talon rakensin Minne paha haudattiin Sinne minut haudatkaa Älä mene Älä mene Älä mene nyt kun se tuntuu Pahemmalta Pahemmalta Pahemmalta kuin kuolla kesken Painajaisen Painajaisen Painajaisen jossa ei oo Mitään hyvää Mitään hyvää Mitään hyvää tehnyt kellekään Nyt taivas hehkuu tulta hautoen, vesi raskas loiskii Syvänteiden päällä pronssinen Ilma tuoksuin syksyn aavistaa Lento pääskyn muistaa talven tuulet paeten Elämän henkäyksen takana aukeaa Loputon pelko; se laulajaa ajaa Minne paha haudattiin Sinne minut haudatkaa Älä mene Älä mene Älä mene nyt kun se tuntuu Pahemmalta Pahemmalta Pahemmalta kuin kuolla kesken Painajaisen Painajaisen Painajaisen jossa ei oo Mitään hyvää Mitään hyvää Mitään hyvää tehnyt kellekään Älä mene Älä mene Älä mene nyt kun se tuntuu Pahemmalta Pahemmalta Pahemmalta kuin kuolla kesken Painajaisen Painajaisen Painajaisen jossa ei oo Mitään hyvää Mitään hyvää Mitään hyvää tehnyt kellekään