Toinen

Vastavaloon hukkuu hahmot Eivät tunne toisiaan Jää saapumatta katse Taipuu liian aikaisin Luuloilla piirtää kasvot Antaa niille tunnelman Toinen kohti kurkottaa Ei voi tavoittaa Eikä toinenkaan voi Toinen on tie Toisen on matka sen Toinen on maa Toisen sen suot Raivaisi eestä esteet Kiinni kuilut kuroisi Toinen vastaan tulemaan Ei voi milloinkaan Eikä toinenkaan voi Toinen on tie Toisen on matka sen Toinen on maa Toisen sen suot Ei keinoja näy, etäältä käy Kohtaaminen sillanvartijoiden Vaitonainen Tuntee tunnot, arvaa arvot Omiansa lainaa naamioiksi Tuomioiksi Uskoo uskot, luulee luulot Viimeisenä pukee ylleen maineen Vainolaisen Karkaa rannat, palaa sillat Toistuvasti alle kosken raivon Hukkuu huutonsa Vastarantaa nämä hahmot Ovat aina harhailleet Jää ymmärrystä vaille Luonto toisen ihmisen Myötatuntonsakin vain Itseänsä heijastaa Toista kohti kurkottaa Ei voi tavoittaa