Aika pakenee

Noinkohan kannattaa pysyä paikoillaan Toimetta ootella ihmettä tapahtumaan Aika pakenee huoneiden harmauteen Kuin pöly, hiljalleen kaiken saa omakseen Niinköhän hyödyttää vastuutaan väistellä Kasvavat katveessa huoletkin huimimmin Aika pakenee huoneiden harmauteen Kuin pöly, hiljalleen kaiken saa omakseen Laantuisko tuuli, lakkaisi liikkeensä Uinuisko koski, keräisi kuohunsa Jäädäkseen suvantoon lepäilemään Sieltäkö löydät omatkin unelmat Oottavat kuin ainavihannat puutarhat Uskotellen ettei talvi tulisikaan Jos on päässyt tänne asti Jos on joskus maksanut menneistä Oppinut virheistä, juhlinut elämää Ja nähnyt sen hiipuvan pois Tietää, lopussa mikään ei odota Ei vapaus, ei jumala Ja aika oli aina arvokkainta Ja se pakenee huoneiden harmauteen Kuin pöly, hiljalleen kaiken saa omakseen Aamunkoinkin heittää hampaisiin illan suun Tuudittaa maan rauhaan kierrot kuun Ennen kuin huomaatkaan Tajuat, että vaikuttaa sai Vain vuorollaan