Syntynyt suruun ja puettu pettymyksin

Pannussa homeinen kahvi ja lattialla astia Sade huuhtoo ikkunoita Eipä tarvitse niitä itse pestä Ei mikään enää lähtemästä estä Mut oon kuin betoniin valettu polviin saakka Seläs näkymätön tuhatkiloinen taakka Vaik edessä ois enää yksi rasti En tiedä jaksanko hautaan asti Olen vankina täällä ikuisesti Myös hautausmaata kiertävät aidat Kun päättyisi viimein maallinen pesti Mut syvempään kuitenkin maahan vain kaivat Pidän sinusta, mutten itseäni siedä En tarvitse muita, sinusta en tiedä Myönnän, jos mä lähden Sen teen vain itseni tähden Kesäkengät ja liian suuri huppari Pakkasessa lähikauppaan Vain muutaman kaljan jälleen noudan Jos lisää tarvin, niin hyvin joudan uudelleen Kun muutoin kuitenkin vain lähinnä makaan En kotoa poistu syyttä ainakaan Unohtakaa minut, tahdon olla yksin Synnyin suruun ja minut puettiin pettymyksin Olen vankina täällä ikuisesti Myös hautausmaata kiertävät aidat Kun päättyisi viimein maallinen pesti Mut syvempään kuitenkin maahan vain kaivat Pidän sinusta,mutten itseäni siedä En tarvitse muita, sinusta en tiedä Myönnän, jos mä lähden Sen teen vain itseni tähden Olen vankina täällä ikuisesti Myös hautausmaata kiertävät aidat Kun päättyisi viimein maallinen pesti Mut syvempään kuitenkin maahan vain kaivat Pidän sinusta, mutten itseäni siedä En tarvitse muita, sinusta en tiedä Myönnän, jos mä lähden Sen teen vain itseni tähden Myönnän, jos mä lähden Sen teen vain itseni tähden